Puchheimin Suomi-seuran ensimmäinen matka Suomeen
29.8.2008 - 7.9.2008
Ensimmäistä matkaa olisi voitu kutsua nimellä "Suomi vasta-alkajille". Vain kaksi matkalle lähteneistä (ryhmänjohtaja ja hänen aviomiehensä) 25 puchheimilaisista tunsi ennalta tämän "eksoottisen" kaukana pohjoisessa olevan maan, jonka kieli on täysin omansa ja maan, josta meillä oli vain epämääräisiä käsityksiä jos niitäkään.
Kolme päivää Helsingissä tarjosi jotain mieleenpainuvaa. Helsingin jugendtalot, tutustuminen Suomen pääkaupunkia huomattavasti muovanneen arkkitehti Carl Ludwig Engelin töihin, ja tutustuminen Alvar Aaltoon, jonka työnjälkiä on nähtävissä eri puolilla Suomea. Matkalaiset ylistivät toriaamiaisia ja –lounaita sekä hyvää kahvia ja pullaa. Ihmetystä tosin herätti alkoholin hinta: viini mitattiin senttilitroittain, joten lasilliselle viiniä tuli roimasti hintaa. Helsingissä meitä miellytti eniten värikäs kauppatori, monet laiturissa olleet laivat, Uspensikin katedraali, raitiovaunu joka kierrätti meitä eri puolilla kaupunkia ja viihtyisät kaupat ja monet muut kohteet.
Helsingin tori
Kaikkia jännitti varsinaisen bussikiertomatkan alkaminen mukavan kuljettajan kyydissä. Kiertomatkan ensimmäiset etapit olivat Lahden urheilukaupunki Helsingin pohjoispuolella, Hollolan upea ikiaikainen kirkko, Iittala lasiesineineen ja Hämeenlinnan linna. Seuraava kohde oli Tampere kahden valtavan järven välissä. Tampereella kävimme kuuluisan suomalaisen kirjailijan Lauri Viidan syntymäkodissa. Suunnitelmissamme oli myös jalkautua Pispalanharjulle, jossa sijaitsee n. vuonna 1900 syntynyt työläiskortteli vanhoine puutaloineen. Sateen vuoksi tästä ei tullut mitään, mutta bussi ajoi meidät hitaasti asutuksen läpi. Illalla kävimme vielä oluella vanhassa koulussa, joka oli muutettu ravintolaksi.
Itämeren rannalla sijaitsevaa Naantalia voisi kutsua museokaupungiksi. Sana Naantali tarkoittaa oikeastaan "Armonlaaksoa, Gnadental". Nykyisestä kirjoitusasusta voi päätellä miten suomen kieli välttelee monien konsonanttien käyttöä peräjälkeen. Museokaupungiksi paikkaa voisi kutsua siksi, että näin koristeltuja ja maalattuja puutaloja ei enää usein näe Suomessa, sillä useimmat kaupungeista ovat joutuneet tulipalojen uhreiksi
Naantalista ei ollut enää pitkää matkaa lounaisen Suomen Turkuun. Tosin matka kyllä kesti kauemmin, sillä tiellä oli tapahtunut paha onnettomuus ja kiertotie oli järjestetty hiekkatielle. Ja kun vielä venäläinen rekka ajoi liian lähelle tienreunaa ja kaatui hitaasti ojaan, tilanne alkoi käydä jännittäväksi. Vähintään yhtä jännittäväksi ja upeaksi muodostui laivamatka saaristoon. Aurinko paistoi ja laivasta sai hyvää ruokaa.
Naantali
Oli tietysti itsestäänselvyys, että matkaohjelmaan kuului myös vierailu Puchheimin suomalaiseen ystävyyskaupunkiin. Meille esiteltiin Saloa monipuolisesti ja me pääsimme tapaamaan salolaisia nyt ihan kasvotusten. Heidän ystävällisyytensä ja vieraanvaraisuutensa ja heidän elämäntapaansa tutustuminen ei jäänyt pelkästään hauskaan saunailtaan.
Kun matka vähitellen lähestyi loppuaan, kukaan ei oikein ollut vielä halukas lähtemään kohti kotia. Matka olisi voinut kestää vielä kauemminkin. Ennakkoluulot hyttysistä ja säästä olivat poistuneet mielistä ja matkalaukut olivat täyttyneet valtavista tuliaismääristä. Ja lopuksi kuului kysymys: lähdettäisiinkö taas matkalle?
Ingeborg Keil