Puchheimin Yläkoulu

Täällä ovat kännykät koulutunnilla tervetulleita

16.3.2016

Puchheim – ”Älypuhelimet laukuista esiin!” Tämä lause kajahtaa kerran viikossa Puchheimin Yläkoulussa. Sillä siellä on silloin meneillään aivan erikoislaatuinen kansainvälisen yhteisymmärryksen projekti: Nuoret puhuvat suomalaisten koululaisten kanssa – Skypen kautta.

 

 

 

”Smombeja” luokkahuoneessa: Lumoutuneina koululaiset tuijottavat älypuhelimiaan. Sitä nimenomaan toivotaan. Sillä he puhuvat suomalaisten nuorten kanssa.

 

 

 

 


Sillä siellä on silloin meneillään aivan erikoislaatuinen kansainvälisen yhteisymmärryksen projekti: Nuoret puhuvat suomalaisten koululaisten kanssa – Skypen kautta.

Kännykät ovat normaalioloissa koulutunneilla kiellettyjä, myös Puchheimin Yläkoulussa. Mutta kerran viikossa kahdeksannen b-luokan oppilaiden kohdalla tehdään poikkeus. Lokakuusta lähtien he nimittäin puhuvat säännöllisesti Skypessä suomalaisen Salon kaupungin, Puchheimin ystävyyskaupungin, koululaisten kanssa, eli siis puhuvat heidän kanssaan puhelimessa internetin kautta. Kameroiden avulla puhekumppanit myös näkevät toisensa.

Ensin kokeiltiin, onnistuisiko puhelu koulun tietokoneilla. Koska niiden käytössä oli aina ongelmia, luokka päätti siirtyä älypuhelimiin. Projektin tarkoituksena on edistää sekä kumppanuutta että oppilaitten englannin kielen taitoa. Idean isä oli suomalainen opettaja Esko Hariniemi, joka on myös saksalais-suomalaisen klubin (DFC) jäsen. ”Hän tuli maaliskuussa 2015 kouluun esitellääkseen ideansa. Kymmenen minuutin kuluttua oli jo selvinnyt, että tämä projekti toteutetaan”, kertoo DFC:n puheenjohtaja Manfred Paulus.

Jo jonkin aikaa puolet luokasta on kerran viikossa voinut iloita vaihtelusta, kun toinen puoli opiskelee tavalliseen tapaan. Englannin opettaja Susanne Hohler on Skype-projektista vastuussa. Ensin hän tarkistaa suomalaisten nuorten läsnäolon. Sitten hän antaa jokaiselle oppilaalle puhekumppanin. Salon koululuokassa riehuu juuri nyt influenssa, jonka vuoksi vain yhdeksän 24:stä koululaisesta oli linjalla. Se ei kuitenkaan ole ongelma: puchheimilaiset muodostavat nopeasti pieniä ryhmiä ja skypettävät yhdessä.

Tavallisesti oppilaat tiedustelevat puhelun alussa, mitä Skype-kaverille kuuluu ja millainen sää Salossa on parhaillaan. Sitten puhutaan useimmiten harrastuksista. Koska puhekumppanit vaihtuvat joka kerta, ei ehdi koskaan pitkästyä. Ja jos puheenaiheet silti joskus loppuvat, oppilaat voivat hakea apua englanninvihon esimerkkilauseista.

Luokasta näkyy, että skypettäminen on heistä hauskaa. Myös Susanne Hohler on tyytyväinen. ”Esimerkiksi viime viikolla kaikki sujui todella hienosti ja oppilaat juttelivat kauan keskenään. Sellaisina hetkinä huomaa, että työ todella tuottaa myös tuloksia.”

Skype-projektin tarkoituksena ei kuitenkaan ole pelkästään englanninkielen taidon parantaminen. Se auttaa myös voittamaan arkuutta vieraan kielen käytössä puhelinsoitoissa. ”Puhuin puhelimessa englantia ensi kertaa vasta ylioppilastutkinnon jälkeen ja olin kauhean hermostunut”, Susanne Hohler kertoo. Hänestä olisi hienoa, jos todella voitaisiin koko kouluvuoden ajan säännöllisesti kerran viikossa vaihtaa ajatuksia Skypessä. Ongelmana ovat kuitenkin molempien maiden erilaiset loma-ajat.

Siitä huolimatta Hohler on innoissaan Skype-projektista. Hän toivoo, että sitä laajennettaisiin käsittämään koko koulu. Myös muut englanninopettajat ovat hyvin kiinnostuneita.

                                                                           Teksti ja kuva: Anna Rosenheimer   © Rosenheimer
                                                                           Artikkeli ilmestyi Fürstenfeldbrucker Tagblatt-lehdessä 16.3.2016

 

Baijerin taivaan alla

25.3.2015

Puchheimin Saksa-Suomi –yhdistyksen ja salolaisen Hansan yhteistyö tiivistyy. Osoituksena siitä oli äärettömän sydämellinen vastaanotto, jonka sain Puchheimissa. Vierailin Puchheimissa toista kertaa. Ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa ja silloin olin liikkeellä muutaman muun hansalaisen kanssa. Nyt oli matkalla täysin yksin juttelemassa yhdistyksen välisistä asioista.

Ja keskusteltavaa löytyi paljon. Kävin pitkiä keskusteluan Manfred Pauluksen kanssa. Hän on Puchheimissa olevan Saksa-Suomi –seuran puheenjohtaja. Yhdistysten välinen yhteistyö näyttää hyvältä. Kaupunkien väliset nettisivusto on nyt avautunut, ja minun tehtäväni on syöttää sinne tietoa Salosta, Salon ympärsistöstä ja myös ylipäätään Suomesta. Sivuja kehitellään edelleen, jotain lisätään ja jotain otetaan pois – työ jatkuu. Ajatustenvaihto on vaikeaa sähköpostitse, joten todellinen tapaaminen on parempi tapa saada kysymyksiin vastauksia ja ongelmiin ratkaisuja. Seuraavaksi sivuille lisätään tietoa eri yhdistyksistä, jotka toimivat Salon ja Puchheimin alueilla. Näitä voisivat olla esim. urheiluseurat. Työ kestää kuitenkin, sillä pelkästään sopivien seurojen ja yhdistysten löytäminen vie aikaa. Mutta tämän jälkeen yhdistyksen itse voivat alkaa etsiä tieto toisistaan ja lähteä virittelemään yhteistyötä. Yksi Suomi-Saksa-Suomi –yhdistysten tehtävistä on juuri luoda kontakteja kaupunkien välille eri tasoilla. Ehkä jonain päivänä saadaan nähdä kaupunkien välinen koripallo-ottelu.

Mitä Hansalla ja DFC:llä vielä sitten on edessään? Ajatuksissa on järjestää kirjoituskilpailu, jonka ajankohdaksi on kaavailtu tämän vuoden syksyä. Jokainen voi ottaa osaa on sitten lapsi, nuori tai aikuinen. Alkutilanne ja tarinan ensimmäiset lauseet annetaan valmiina. Kirjoittajat voivat sitten kehitellä tarinaa eteenpäin haluamalla tavalla. Pyydämme mukaan myös paikalliset kirjastot ja sanomalehdet.

Kouluyhteistyö sai myös vauhtia. Puchheimin keskikoulu ja Moision yläkoulu aloittavat syksyllä skype-projektin. Ajatuksena on, että kaksi koululuokkaa työskentelisivät samojen tehtävien parissa samanaikaisesti toisiaan kuvaruudulta tuijotellen, vaikka oppilaat ovatkin n. 1600 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Projektin työskentelykieli on kuitenkin saksan sijaan englanti. Saksalaiset oppilaat ovat motivoidumpia yhteistyöhön englannin kielellä ja suomalaisille oppilaille kommunikointi olisi yksinkertaisesti liian vaikeaa saksaksi. Kummankin koulun oppilaathan kuitenkin opettelevat englantia tullakseen toimeen ulkomaalaisten kanssa, ja nyt oppilaat saavat siihen autenttisen mahdollisuuden.

Aloitamme hitaasti. Yhteistyötä vaikeuttaa vielä esim. aikataulujen yhteensovittaminen, jotta oppilaat olisivat koneella samanaikaisesti kummassakin maassa. Syksyn projekti on pilotti ja vuoden kuluttua olemme paljon viisaampia ja tällöin tehdään myös suunnitelmat tulevaisuudesta.

Projektin alku oli lupaava. Tapasin saksalaisen keskikoulun rehtorin, herra Glauzin ja kielteopettaja Hohlerin. Keskustelimme niistä mahdollisuuksista, joita yhteistyö toivottavasti tuo. Erityisen myönteistä oli, että olimme ajatustemme kanssa ensi metreiltä lähtien samalla aaltopituudella.

Olin pääasiassa DFC:n vieraana, mutta sain mahdollisuuden tavat myös Puchheimin johtoa. Kävin Manfred Pauluksen kanssa keskustelemassa Puchheimin pormestarin Norbert Seidlin ja yhteyspäällikkö Barbara Ponnin kanssa. Keskusteluissa sivuttiin miten yhdistyksen voivat olla mukana kaupunkien välisessä toiminnassa. Pormestari ja yhteyspäällikkö kuuluivat kumpikin Puchheimin Saksa-Suomi -yhdistykseen. Erityisen kiinnostunut pormestari Seidl oli kouluyhteistyöstä, sillä on ammatiltaan opettaja. Hän myös kertoi, että Puchheimista tulee kaupungin valtuuskunta Saloon mahdollisesti ensi syksynä.

Keskustelu Puchheimin Saksa-Suomi-yhdistyksen jäsenten kanssa

 

 

 

             

         

 

 

                                                                       Kahvihetki Ammersee-  järven rannalla

Puchheimissa kevät oli vähäsen pidemmällä kuin kotona – kotona ei ollut oikeastaan ollutkaan kunnon talvea. Puchheimissa sämpylät olivat vähäsen tuoreempia, autot vähäsen kiiltävämpia ja nopeampia, maisemat mäkisempiä. Viihdyn Saksassa, ihmiset ovat mukavia, kieli on kiinnostavaa, musiikki on hienoa (no, Sunrise Avenue tulee Suomesta, joten musiikkimaku maiden välillä on samanlainen) – Saksassa on koko ajan jotain tekeillä. 80 miljoonaa asukasta on aina enemmän kuin 5,5!

Olin kotona jälleen neljän päivän matkan jälkeen keskiyöllä. Kotona minua odotti yllätys, joku oli sytyttänyt revontulet – ilmiö, jota ei Etelä-Suomessa kovin usein näe!

Elke ja Manfred, suurkiitos vielä kerran vieraanvaraisuudestanne – ilman sitä vierailu olisi ollut vain matka, nyt se oli jälleennäkeminen – voikaa hyvin ja ilmoitellaan myöhemmin.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

                                                                                                            Hansan sihteeri, Salo

 

Valokuvauskilpailu Puchheim – Salo

Talvi 2008/2009 – kevät 2009 – kesä 2009 – syksy 2009

Valokuvauskilpailu oli Salon Hansa-yhdistyksen ja Puchheimin saksalais-suomalaisen klubin ensimmäinen yhteinen projekti uuden kaupunkiystävyyden puitteissa.

Tavoite: Projektin tavoitteena oli antaa ystävyyskaupungeille kuva toisistaan ja Salon ja Puchheimin asukkaiden elämästä sekä edistää samalla kummankin yhdistyksen jäsenten ja ystävyyskaupunkien asukkaiden tutustumista. Siksi haluttiin saada asukkaat osallistumaan kilpailuun.

Osanottajat: Kilpailuun voivat osallistua ystävyyskaupunkien kaikki harrastelijavalokuvaajat, eivät suinkaan ainoastaan yhdistysten jäsenet.

Aiheet: Kilpailun aihepiiriä ei rajoitettu. Siihen sai lähettää kuvia kaikilta aloilta: ihmisistä, rakennuksista, teollisuudesta, liikenteestä ja – ennen kaikkea – myös luonnosta. Kuvien piti esittää tyypillisiä, omaperäisiä tai informatiivisia kohteita Salosta tai Puchheimista ja ympäristöstä.

Kilpailun kulku: Kilpailu kesti koko vuoden 2009 ajan ja jakautui vuodenaikojen mukaisesti neljään osakilpailuun:

Talvikilpailu: joulukuu 2008 – helmikuu 2009

Kevätkilpailu: maaliskuu 2009 – toukokuu 2009

Kesäkilpailu: kesäkuu 2009 – elokuu 2009

Syyskilpailu: syyskuu 2009 – marraskuu 2009

Kuvien arvionti tapahtui jokaisen osakilpailun jälkeen.

Tuomaristo: Sekä Salossa että Puchheimissa muodostettiin oma paikallinen tuomaristo, joka koostui ystävyyskaupunkiyhdistysten jäsenistä ja asiantuntevista kaupunkilaisista.

Tuomaristo kokoontui joka osakilpailun jälkeen, siis neljä kertaa, ja valitsi kulloinkin lähetetyistä kuvista kymmenen parasta. Koko kilpailun voittajakuvien määrä oli yhteensä 80 (= 10 valokuvaa x 4 vuodenaikaa x 2 kaupunkia).

Voittajien esittely: Voittaneet valokuvat olivat esillä sekä paikallislehdistössä että näyttelyissä Salossa ja Puchheimissa.

Kilpailun Salossa ja Puchheimissa voittaneet valokuvat ilmestyvät lähiaikoina tällä sivulla.

 

     

                                                                                                                 - Talvi -

 

     

                                              

 

 

 

 

                    1. sija: Klaus Ebbrecht

                                Tammikuja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                                                    2. sija: Gusti Raile 

                                Auringonlasku Böhmerlammella

 

 

 

 

 

 

                     

 

 

 

              3. sija: Maria Weiss 

                          Katse ylöspäin

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                                            - Kevät-

 

     

 

 

 

          1. sija: Irmgard Streicher

                      Juna Müncheniin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                           2. sija: Achim Puhl

                                                                                                       Kevään ääniä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

             3. sija: Angelika Peters

                         Kevät peilissä

 

 

 

 

 

 

                                                                                                            - Kesä -

 

 

 

 

 

 

        1. sija: Konrad Bogner

                    PUCin iltatunnelmaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                          2. sija: Erika Schmidt

                                                    "Sprengerin"

 

 

 

 

 

      

 

 

 

        3. sija: Manfred Paulus

                     Asumisidylli

 

 

 

 

 

 

                                                                                                                   - Syksy -

 

 

 

 

 

        1. sija: Gusti Raile

                    Heijastus järvessä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                       2. sija: Hans Dieter Oberle

                                   Puchheimin puhallinorkesteri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

            3. sija: Achim Puhl

                        nimetön

 

 

 

 

 

 

 

                                                                        Salon voittajakuvat lähiaikoina tässä.