Baijerin taivaan alla
25.3.2015
Puchheimin Saksa-Suomi –yhdistyksen ja salolaisen Hansan yhteistyö tiivistyy. Osoituksena siitä oli äärettömän sydämellinen vastaanotto, jonka sain Puchheimissa. Vierailin Puchheimissa toista kertaa. Ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa ja silloin olin liikkeellä muutaman muun hansalaisen kanssa. Nyt oli matkalla täysin yksin juttelemassa yhdistyksen välisistä asioista.
Ja keskusteltavaa löytyi paljon. Kävin pitkiä keskusteluan Manfred Pauluksen kanssa. Hän on Puchheimissa olevan Saksa-Suomi –seuran puheenjohtaja. Yhdistysten välinen yhteistyö näyttää hyvältä. Kaupunkien väliset nettisivusto on nyt avautunut, ja minun tehtäväni on syöttää sinne tietoa Salosta, Salon ympärsistöstä ja myös ylipäätään Suomesta. Sivuja kehitellään edelleen, jotain lisätään ja jotain otetaan pois – työ jatkuu. Ajatustenvaihto on vaikeaa sähköpostitse, joten todellinen tapaaminen on parempi tapa saada kysymyksiin vastauksia ja ongelmiin ratkaisuja. Seuraavaksi sivuille lisätään tietoa eri yhdistyksistä, jotka toimivat Salon ja Puchheimin alueilla. Näitä voisivat olla esim. urheiluseurat. Työ kestää kuitenkin, sillä pelkästään sopivien seurojen ja yhdistysten löytäminen vie aikaa. Mutta tämän jälkeen yhdistyksen itse voivat alkaa etsiä tieto toisistaan ja lähteä virittelemään yhteistyötä. Yksi Suomi-Saksa-Suomi –yhdistysten tehtävistä on juuri luoda kontakteja kaupunkien välille eri tasoilla. Ehkä jonain päivänä saadaan nähdä kaupunkien välinen koripallo-ottelu.
Mitä Hansalla ja DFC:llä vielä sitten on edessään? Ajatuksissa on järjestää kirjoituskilpailu, jonka ajankohdaksi on kaavailtu tämän vuoden syksyä. Jokainen voi ottaa osaa on sitten lapsi, nuori tai aikuinen. Alkutilanne ja tarinan ensimmäiset lauseet annetaan valmiina. Kirjoittajat voivat sitten kehitellä tarinaa eteenpäin haluamalla tavalla. Pyydämme mukaan myös paikalliset kirjastot ja sanomalehdet.
Kouluyhteistyö sai myös vauhtia. Puchheimin keskikoulu ja Moision yläkoulu aloittavat syksyllä skype-projektin. Ajatuksena on, että kaksi koululuokkaa työskentelisivät samojen tehtävien parissa samanaikaisesti toisiaan kuvaruudulta tuijotellen, vaikka oppilaat ovatkin n. 1600 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Projektin työskentelykieli on kuitenkin saksan sijaan englanti. Saksalaiset oppilaat ovat motivoidumpia yhteistyöhön englannin kielellä ja suomalaisille oppilaille kommunikointi olisi yksinkertaisesti liian vaikeaa saksaksi. Kummankin koulun oppilaathan kuitenkin opettelevat englantia tullakseen toimeen ulkomaalaisten kanssa, ja nyt oppilaat saavat siihen autenttisen mahdollisuuden.
Aloitamme hitaasti. Yhteistyötä vaikeuttaa vielä esim. aikataulujen yhteensovittaminen, jotta oppilaat olisivat koneella samanaikaisesti kummassakin maassa. Syksyn projekti on pilotti ja vuoden kuluttua olemme paljon viisaampia ja tällöin tehdään myös suunnitelmat tulevaisuudesta.
Projektin alku oli lupaava. Tapasin saksalaisen keskikoulun rehtorin, herra Glauzin ja kielteopettaja Hohlerin. Keskustelimme niistä mahdollisuuksista, joita yhteistyö toivottavasti tuo. Erityisen myönteistä oli, että olimme ajatustemme kanssa ensi metreiltä lähtien samalla aaltopituudella.
Olin pääasiassa DFC:n vieraana, mutta sain mahdollisuuden tavat myös Puchheimin johtoa. Kävin Manfred Pauluksen kanssa keskustelemassa Puchheimin pormestarin Norbert Seidlin ja yhteyspäällikkö Barbara Ponnin kanssa. Keskusteluissa sivuttiin miten yhdistyksen voivat olla mukana kaupunkien välisessä toiminnassa. Pormestari ja yhteyspäällikkö kuuluivat kumpikin Puchheimin Saksa-Suomi -yhdistykseen. Erityisen kiinnostunut pormestari Seidl oli kouluyhteistyöstä, sillä on ammatiltaan opettaja. Hän myös kertoi, että Puchheimista tulee kaupungin valtuuskunta Saloon mahdollisesti ensi syksynä.
Keskustelu Puchheimin Saksa-Suomi-yhdistyksen jäsenten kanssa
Kahvihetki Ammersee- järven rannalla
Puchheimissa kevät oli vähäsen pidemmällä kuin kotona – kotona ei ollut oikeastaan ollutkaan kunnon talvea. Puchheimissa sämpylät olivat vähäsen tuoreempia, autot vähäsen kiiltävämpia ja nopeampia, maisemat mäkisempiä. Viihdyn Saksassa, ihmiset ovat mukavia, kieli on kiinnostavaa, musiikki on hienoa (no, Sunrise Avenue tulee Suomesta, joten musiikkimaku maiden välillä on samanlainen) – Saksassa on koko ajan jotain tekeillä. 80 miljoonaa asukasta on aina enemmän kuin 5,5!
Olin kotona jälleen neljän päivän matkan jälkeen keskiyöllä. Kotona minua odotti yllätys, joku oli sytyttänyt revontulet – ilmiö, jota ei Etelä-Suomessa kovin usein näe!
Elke ja Manfred, suurkiitos vielä kerran vieraanvaraisuudestanne – ilman sitä vierailu olisi ollut vain matka, nyt se oli jälleennäkeminen – voikaa hyvin ja ilmoitellaan myöhemmin.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Hansan sihteeri, Salo