Puchheimin Suomi-seuran toinen matka Suomeen
17.8.-28.8.2010
Toisen matkamme teemana oli Karjala Itä-Suomessa ja Kalevalan jälkien seuraaminen ts. Suomi jatko-opiskelijoille! Jo Helsingissä saatoimme todeta, mikä meille oli vanhastaan tuttua ja niin me esittelimme meille vanhastaan tutut kohteet ryhmämme uusille Suomen matkaajille. Kävimme jälleen Temppeliaukion kirkossa ja Suomenlinnassa, sekä myös ostoksilla ja kahviloissa Esplanadin varrella.
Matkan neljäntenä päivänä jatkoimme retkeämme kohti itää meille edelliseltä matkalta tutun bussikuskin luotsaamina. Idyllisen Porvoon kautta tulimme Lappeenrantaan, jossa meitä odotti mieliä kiehtova laivaristeily Saimaalla. Risteilimme Suomen ja Venäjän yhdistävällä kanavalla läpi sulkujen saaden uusia elämyksiä. Yöpyminen kuuluisassa Imatran Valtionhotellissa oli yksi matkamme kohokohdista. Imatran kosken kuohuja saatoimme ainoastaan kuvitella mielissämme, sillä sulut avattiin vain kerran viikossa ja valitettavasti olimme liikkeellä yhtä päivää liian aikaisin.
Satumaisten maisemien näkeminen seuraavana päivänä korjasi edellisen päivän pettymyksen: ajoimme pitkin Punkaharjun kapeaa kukkulakannasta kahden järven välissä. Kävimme myös Retretin taidekeskuksessa ja tutustuimme suurten suomalaisten taiteilijoiden töihin. Tästä lähtien Helene Schjerfbeck oli meille kaikille käsite.
Punkaharju
Savonlinnan linnassa meille kerrottiin jokavuotisista oopperafestivaaleista. Suomen suurin puukirkko Kerimäellä oli seuraava matkakohteemme. Todennäköisesti kirkosta tuli aikanaan niin iso, kun mittamiehet tekivät pienoisen laskuvirheen. Ortodoksinen luostari Valamo oli yksinkertaisesti vaikuttava kokemus. Luostari siirrettiin toisen maailmansodan aikana keskellä talvea jäitä pitkin pois alueelta, joka nykyään kuuluu Venäjälle. Joensuun kautta matkamme jatkui kohti Ilomantsia, jossa sukelsimme todelliseen kalevalaiseen Karjalaan. Suomen kansalliseepos Kalevala oli meille kaikille jo tuttu, sillä bussissa siitä luettiin runonpätkiä ääneen. Erityisen mieleenpainuva hetki oli tavata puukuvanveistäjä Eeva Ryynänen. Hän on saanut innoituksia töihinsä Aleksis Kiven Seitsemästä Veljestä ja Kalevalasta. Kivi taas oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka kirjoitti suomeksi eikä ruotsiksi. Eevä Ryynäsen töitä on nähtävillä myös Saksassa. Erityisen innoissamme olimme kirkosta, jonka Eeva Ryynänen oli veistänyt puusta. Ulkona näimme vielä karjalaisia rakennuksia. Valitettavasti ulkona oli melko sateista, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnostukseemme ja innokkaaseen mielialaamme mitenkään.
Eeva Ryynänen: Seitsemän veljestä
Lieksan kautta saavuimme pohjoisimpaan matkakohteeseemme, Kuhmoon. Karjala-keskuksessa saimme kuulla kantelemusiikkia. Kanteleella ei soiteta ainoastaan perinteistä musiikkia sillä kaunis kanteleensoittajanuorukainen näytti meille kykynsä ja näytti pisti peliin kaikki osaamisensa myös nykymusiikin saralla.
Kuhmosta lähdimme taas takaisin kohti etelää ja Kuopiota. Valitettavasti Kuopion tori oli yhtä rakennustyömaata mutta pääsimme kuitenkin kauppahalliin maistelemaan paikallisia herkkuja. Matkamme jatkui Mikkelin kautta Lahteen bussinkuljettajan ehdotuksesta. Siellä näimme, miten mäkihyppääjät harjoittelivat keskellä kesää valtavista hyppyreistä. Nyt meillä oli myös mahdollisuus käydä kurkistamassa Sibeliustaloa.
Tietenkään emme voineet tehdä Suomen reissuamme käymättä ystävyyskaupungissamme Salossa. Oli hienoa tavata jälleen vanhoja tuttuja. Jälleen kerran meistä pidettiin hyvää huolta, olimme saunassa ja ajoimme eri puolilla uutta yhdeksän kunnan yhteenliittymää, Suur-Saloa. Salosta lähdimme takaisin kohti Helsinkiä junalla, sillä bussi oli pudottanut meidät Saloon jatkaen matkaansa muualle. Vieläkö me vielä kerran lähtisimme kohti Suomea?
Ingeborg Keil